Kun olen yksin

Yksin ollessani minä tykkään laulaa karaokea (Muvika kotikaraoke netissä) ja virsiä. Yksin laulaessa ei haittaa, vaikka tuleekin virheitä. Minä itsehän en osaa nuotteja juuri ollenkaan, tosin eipä osaa moni ammattilaulajakaan. Ja äänikin minulla on mitä on. Minulle riittää, että minun lauluani kuuntelee Kaikkivaltias Jumala. Hän ei välitä vaikka kesken kaiken alkaa haukotuttamaan, kuten minulla aina kun laulan, tai jos sanat menevät sekaisin.

Minä olen paljon yksin, itseasiassa suurimman osan ajasta. Minulla ei Jeesuksen lisäksi ole ystäviä kuin kirjekaverit, joista ketään en ole tavannut. Tapasin kyllä joskus muutaman entisistä kirjekavereistani. Kirjeenvaihto heidän kanssaan päättyi syystä ja toisesta, ja yhden kirjekaverini Herra päätti noutaa luokseen Taivaaseen.
Kirjeenvaihtoa aloin harrastamaan ollessani noin 10-vuotias, eli jo reilu 30 vuotta on tullut kirjeitä kirjoiteltua eri puolelle Suomea ja myös ulkomaille. Harmi, että nykyisin yhä useammat ovat alkaneet käyttämään sähköisiä palveluita ja kirjeiden lähettäminen postitse on vähentynyt, ja sen seurauksena postimaksut ovat nousseet. Saa nähdä milloin itsellekin tulee se päivä, kun joudun tuon kirjeenvaihtoharrastuksen lopettamaan.

8 vuotta sitten liityin Facebookiin ja sitä ennen olin My Spacessa, IRC Galleriassa ja oli niitä jokin muukin nettiyhteisö, mutta on se nimi unohtunut. Nettiyhteisöissähän ei toisiin ihmisiin tutustuta eikä toisien kanssa ystävystytä. Moni ihminen ei nettiyhteisössä esiinny omalla nimellään eikä kasvoillaan. Facebookkin on väärällään keksittyjä profiileja. Siellä tietää varmasti vain ne ihmiset, jotka ovat itselle sukulaisia tai muuten jollakin tapaa tuttuja.
Facebookissa ei voi samaan tapaan asioista keskustella kuten henkilökohtaisesti lähetetyissä kirjeissä tai sähköpostiviesteissä. Ei siellä paljon ollenkaan kiinnosta toisten kuulumiset. Joskus alkuun kun sain yksityisviestejä, niin niistä suurin osa oli aivan turhanpäiväisiä ketjukirjeitä.

Muuten nykyisin minulla on mahdollista nähdä muita ihmisiä kun käyn jumalanpalveluksissa, virsi-illoissa, toimintapäivillä ja muissa seurakunnan tilaisuuksissa. Minusta olisi varmaan tullut täysin erakko, jos en Herran johdatuksesta olisi alkanut käymään kotikyläni kappelissa jumalanpalveluksissa. Ennenhän minä seurasin jumalanpalveluksia kotona televisiosta.
Mieluummin käyn kappelissa, sillä onhan siellä aivan erilainen tunnelma ja ilmapiiri kuin kotona. Täällä kotonahan on monesti ylimääräistä melua, ettei voi täysin Herran sanaan keskittyä.
Noissa jumalanpalveluksissa ei minun lisäksi käy kuin pari ihmistä, joten aika yksinäistä on sielläkin kun paikalla ei itseni lisäksi ole juuri muita kuin pappi ja kanttori. Onneksi muissa tilaisuuksissa väkeä on vähän enemmän.

Vaikka minulla ei ystäviä olekaan, siis ketään sellaista, jonka kanssa viettää aikaa ja tehdä mitä ihmiset yleensä toistensa kanssa tekevät, niin ei se minua ole yhtään haitannut. Minä olen jo niin tottunut tähän yksinolemiseen. Ja vaikka ketään ihmistä ei seurana olekaan, niin Jeesus Kristus on aina läsnä.

Juhliminen vs. biletys

Minä en ole tähän asti koskaan oikein pitänyt juhlimisesta. Sana juhliminen kun on yleensä merkinnyt sitä, että ihmiset menevät yhdessä juomaan alkoholia ja ovat sitten humalassa ja tekevät tyhmyyksiä, kuten aiheuttavat liikenneonnettomuuksia.

Sellaiset rauhallisemmat juhlatilaisuudet, missä paikalla ovat läheisiä ja tuttuja, ja joissa tarjoillaan juomina vain kahvia ja mehua, niin sellaisissa on mukava käydä. Seurakunnalla on tapana näitä rauhallisia juhlia järjestää ja ihan kaikenikäisille. Seurakunnan järjestämissä juhlissa voi käydä hyvillä mielin, niissä ei tarvitse pelätä sitä, että juotetaan päihin, koska alkoholi ja muut päihteet eivät ole mukana ollenkaan.

Juhlimisesta käytetään myös sanaa biletys. Varsinkin nuoret sanovat, että he bilettävät kun puhuvat juhlissa käymisestä.

VAROITUS! Bilettäminen tarkoittaa joissakin tapauksissa sitä, että siihen liittyy vahvasti myös huumeiden käyttö. Sana biletys ei toki itsessään liity huumeisiin, mutta jos samassa asiayhteydessä kuulee seuraavanlaista huumeidenkäyttäjien käyttämää slangisanastoa, uskovaisen kannattaa pysytellä erossa. http://www.sanohuumeilleei.net/fi/tunnista.html

Suosittelen, että uskovainen ei käyttäisi lainkaan sanaa biletys kun puhuu juhlimisesta.

Meille uskoville on luvassa suuret ilojuhlat, nimittäin Karitsan hääjuhlat. Niitä ennen meidän täytyy odottaa että sulhasemme Herra Jeesus Kristus saapuu takaisin. Me, eli seurakunta, olemme Hänen morsian.

Tänä syksynä minä osallistun seurakunnan järjestämiin Suomi 100-juhliin ja sen takia odotankin innolla tulevaa viikkoa.