Tässä maailmanajassa on paljon yksinäisiä. Toiset vastoin tahtoaan, toiset taas ihan omasta halusta. On niitä, jotka eivät tunnu millään löytävän seuraa itselleen. Heillä ei ole ketään, joka pitäisi yhteyttä. Jokaisen päivän he saavat viettää ypöyksin.
Lohtuna yksinäisyydestä kärsiville on, että kun Herramme Jeesus Kristus saapuu noutamaan omansa luokseen Taivaaseen, siellä ei enää yhdenkään tarvitse kärsiä yksinäisyydestä. Taivaassa ei ketään syrjitä. Siellä on aina ystävä seurana, itse Herra.
Muuten Taivaassa on ystäviä todella paljon. Kun ajatellaan, että mikä on maapallon koko asukasluku kun lasketaan ihan Aatamista ja Eevasta alkaen viimeiseen ihmiseen joka koskaan tälle planeetalle syntyy ja vielä kaikki enkelit ja muut Taivaan olennot, ja tuosta suunnattomasta joukosta vain erotellaan pois ne, jotka joutuvat Helvettiin. Jäljelle jää melkoinen joukko meitä Taivaan asukkaita. Sitä määrää ei pysty edes kuvittelemaan.
Ja Taivaassa kun ei seurata enää kellonaikoja, niin siellä on loputtomiin aikaa seurustella toisten kanssa. Kenelläkään ei ole kiirettä yhtään mihinkään.
Eikä tarvitse miettiä tarjoilua. Jeesushan siellä hoitaa kaiken pullanleipomisesta lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti