Minun koulumuistoni

Koska nyt ovat taas koulut alkaneet, niin muistelenpa hieman omia kouluaikojani.
Aloitin peruskoulun vuonna 1980. Meitä oli ala-asteella koko koulussa oppilaita noin 20, joista minun luokalla 5. Yläasteella oppilaita koko koulussa oli noin 80, minun luokalla 14. 
Lukemaan olin oppinut jo ennen koulua ja kun sain ensimmäisen Aapisen, tein siitä ne kaikki tehtävät samantien.
Koko peruskoulunkäyntini ajan sain joka päivä kokea kiusaamista, joka alkoi jo silloin kun olin päiväkerhossa. Enimmäkseen se oli haukkumista ja nälvimistä, mutta välillä ihan fyysistäkin. Välitunnit olin yleensä enimmäkseen ihan yksin, ja kun liikuntatunneilla oli jotain joukkuepelejä, minut valittiin aina viimeisenä ja joskus ei ollenkaan.
Kun olin vasta aloittanut ensimmäisen luokan, tulin kotiin kovassa kuumeessa, koska pelkäsin. Pelko oli läsnä joka päivä.
Minulla kertyi paljon poissaoloja ja välillä opettajan piti käydä hakemassa minut kotoa, kun en muuten olisi kouluun mennyt.
Koulusta pidin kyllä muuten. Pidin opettajista ja lähes kaikista aineista. Lempiaineitani olivat äidinkieli, englanti, uskonto, biologia ja historia. Olin hyvä kirjoittamaan aineita, ja opettajien mielestä minulla oli hyvä kaunokirjoituskäsiala. Mutta se toisten oppilaiden käytös minua kohtaan oli niin julmaa. Itse olin hyvin rauhallinen ja hiljainen, enkä ajatellut muista mitään pahaa.
Kouluaineista kaikista heikoimmin minulla sujui matematiikka. Vaikka sain siihen tukiopetusta, en ymmärtänyt siitä mitään. Useimmiten matematiikasta sain nelosen. (Myöhemmin minulle selvisi, että syyksi olemattomaan laskutaitoon on lievä tapaturmainen traumaattinen aivovamma, jonka sain ihan pienenä, ja se on jonkin verran vaikuttanut minun muuhunkin elämään.) Parhaiten minulla sujui ruotsi. Taisin saada siitä 8 lk:lla jopa ysin, ellen väärin muista. (En voi tarkistaa, kun ei ole vanhat koulutodistukset enää tallessa.)
Lukuisten poissaolojen takia sain todistuksiini huonot arvosanat. Yläaste meni niin huonosti, että olin vähällä joutua käymään 9 lk:n uudelleen.
Peruskoulun jälkeen en jatkanut opiskelua. Hain kyllä ammattikouluun ensin tekstiilialalle, mutta en läpäissyt pääsykoetta, ja myöhemmin hain keittiöalalle, mutta sinne meno tyssäsi rahanpuutteeseen ja asuntoasiaan. Koska olin täyttänyt jo 20 vuotta olin kuulemma liian vanha asumaan oppilasasunnossa. Mutta ei minulla ollut varaa vuokra-asuntoon. Kotoa kulku olisi ollut hankalaa pitkän välimatkan takia. Lisäksi minulla ei ollut varaa hankkia kirjoja, joita opiskelussa olisi tarvinnut. Hain avustusta, mutta en saanut mitään.
Siitä on kohta 30 vuotta aikaa kun pääsin peruskoulusta. Olen vielä nykyisin silloin tällöin nähnyt entistä ala-asteen opettajaani, viimeksi 3 kk sitten kun keväällä kävin koululla katsomassa lasten laulu- ja soittoesitystä.