sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Lapsuuteni joulut

Kun minä olin aivan pieni, meillä oli tapana jouluna laittaa oikea kuusi ja siihen oikeat kynttilät palamaan. Lapsena sain yleensä joululahjaksi karkkia, suklaata, värityskirjan, tussit ja äitini kutomia villasukkia, lapasia ja villapaitoja. 

Lapsuuteni joulut eivät olleet kovin onnellisia. Kuten niin monessa perheessä, myös minun joulunviettoon liittyi vanhempien, sukulaisten ja tuttujen alkoholin käyttö. Ympärillä oli aina humalaisia aikuisia. Kerran kun yksi meidän silloinen naapuri oli joulupukkina, hän oli niin humalassa, että kaatui istuessaan tuolille.

Lohtua minulle antoi joulumusiikin kuunteleminen. Kuuntelin paljon c-kasetteja, joissa oli joululauluja. Ja kun ikkunoihin laitoimme jouluvalot ja pöydälle kynttilöitä palamaan, minä katselin ikkunassa olevaa valotähteä ja kynttilän lepattavaa liekkiä, ja ajattelin Jeesusta. Häntä ajatellessani minun ei tarvinnut niin paljoa välittää ympärilläni olevista humalaisista aikuisista.

Herramme Jeesus Kristus on aina ollut meidän jokaisen seurassa syntymästämme saakka ja tulee olemaan kanssamme ikuisesti.

Kaikki ikävät muistot, vastoinkäymiset, surut, murheet, paha olo, ne kaikki tulevat lopulta unohtumaan.

Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." (Johanneksen ilmestys, luku 21, jakeet 3 - 4.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti