Kun minä olin 4-vuotias äitini luki minulle kirjoja ääneen. Hän luki minulle mm. Neiti Etsivä -kirjoja. Äidin lukiessa minä seurasin tekstiä ja siinä minä opin ymmärtämään kirjaimet, sanat ja lauseet. Äiti sitten jätti joitakin lauseita lukematta, niin minä siitä hänelle huomautin. Hän sitten sanoi että lue itse kun kerran osaat. Niimpä minä sitten 5-vuotiaana aloin ihan itse lukemaan kirjoja.
Lasten- ja nuortenkirjojen lisäksi minä luin Media- tietosanakirjasarjan kaikki 12 kirjaa jokaisen yksitellen läpi alusta loppuun ja kirja nro 11 Ihminen luin varmaan miljoona kertaa.
Siis jo pari vuotta ennen kuin minä aloitin peruskoulun ala-asteen 1. luokan minä jo osasin kaikki kirjaimet, osasin lukea ja kirjoittaa ja tiesin solun jakautumisesta, mitä kaikkia eri eläimiä maapallolla oli ja on, miten ihminen syntyy jne. Joten minun ei koskaan tarvinnut kysellä mitään mistään.
Ensimmäisenä koulupäivänä kun sain Aapisen niin ajattelin että mitä ihmettä minä tällä?!? Koska minä jo osasin niin ei kait minun enää tarvinnut erikseen alkaa opettelemaan aakkosia. No, minä silloin samana päivänä tein Aapisen tehtäväkirjan kaikki tehtävät. En tiedä mitä opettaja ajatteli mutta jokatapauksessa jouduin pyyhkimään kaikki pois. (Mitähän jos olisin lyijykynän sijasta käyttänyt jotain mustekynää tai tussia, hih hih.)
Meillä oli vanha Raamattu niin minä luin sen alusta loppuun silloin 1. luokan aikana. Ja luin sitä läpi myös myöhemmin vuosien varrella muutaman kerran kunnes se laitettiin pois kun oli puhkikulunut.
Niin, lukemaan ja kirjoittamaan minä siis opin melko varhain, mutta yhtä asiaa en oppinut enkä osaa tänä päivänäkään, nimittäin matematiikkaa. Minä en koulussa osannut varsinkaan jako- ja kertolaskuja ja nyt olen unohtanut senkin vähän mitä silloin jotenkuten osasin. Täytyy siis turvautua aina laskimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti